Pintavärit

Gelcoat – on muotissa tehdyn veneen pintaväri, tämä maalataan muottiin ensimmäiseksi ja se jää pinnaltaan tahmeaksi. Tarkoitus on että gelcoatin päälle laminoidaan lujitekerrokset.

Topcoat – on gelcoatia johon on lisätty parafiinia. Parafiini saa aikaan ohuen kalvon gelcoatin pinnalle jolloin se kovettuu pintakuivaksi. Tällä maalataan valmis laminaatti, jolloin saadaan kuiva, paksu pinta, jota on helppo pitää puhtaana. Topcoat suojaa myös laminaattia kosteudelta.

Sekä gelcoatiin että topcoatiin lisätään kovettajaa ohjeen mukaan, yleensä noin 2%.

Oikean värisävyn löytäminen voi olla työlästä, eri värisävyjä voidaan sekoittaa keskenään.

 

Hartsit

Ortoftaalihartsi – on yleisin ja halvin polyesterihartsi. Liuote on styreeni. Kovettaja annostellaan ohjeen mukaan.

Isoftaalihartsi – kestää huomattavasti paremmin vettä ja kemikaaleja. Selvästi lujempaa ja mekaanisesti kestävämpää kuin ortoftaalihartsi. Liuote on styreeni. Hyvä hartsi korjauksiin.

Kovettaja annostellaan ohjeen mukaan.

Vinyylihartsi – on käytännössä vinyyliesteriepoksihartsi. Ylivoimainen kemiallisilta ja mekaanisilta ominaisuuksiltaan. Selvästi kalliimpaa kuin edelliset. Tällä hartsilla saavutetaan erinomaisia tuloksia vaativissa ratkaisuissa. Useimmiten käytetään juuri määrättyjä kovettajia ja lämpökäsittelyä valmistajan ohjeen mukaan. Liuote on styreeni.

Yhteistä näille edellämainituille laminointihartseille on, että ne saattavat sisältää jonkin verran parafiinia. Jos kovettunut pinta on jatkolaminointia ajatellen tullut pintakuivaksi, niin pinta on ehdottomasti karhennettava ennen seuraavaa laminointia.

Epoksihartsit – tarjolla on suuri määrä juuri tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia hartseja.

Hartsit ovat selvästi kalliimpia kuin styreenipohjaiset hartsit. Näilä hartseilla saavutetaan parhaat lujuusominaisuudet. Epoksivalmisteiset tuotteet on aina maalattava huolellisesti, jotta auringon UV-valo ei pääse heikentämään tuotetta. Epoksihatrtseilla on omat kovettajat ja niiden sekoitusuhdetta on EHDOTTOMASTI noudatettava. Muuten jompaa kumpaa ainetta jää yli ja lopputulos ei ole se mitä odotetaan.

Epoksihartsin kovetuttua pintaan muodostuu usein vahamainen pinta, tämä on ehdottomasti saatava pois ennen jatkolaminointia.

NYRKKISÄÄNTÖ: Epoksilla voi korjata polyesterivenettä (hartsissa styreeniä) mutta ei päinvastoin.

AINEIDEN SÄILYVYYS on rajallinen ja niiden hävittäminen on tapauhduttava annettujen määräysten mukaisesti.

VAROITUS: Hartsissa oleva styreeni on ärsyttävä aine ja kovettajat syövyttäviä. Epoksin kovettaja on iholle erittäin allergisoivaa!

SUOJAIMIA tulee käyttää, silmät tulee suojata hyvillä sivulta ja päältä suojaavilla laseilla, kädet suojataan kemiallisesti kestävillä hansikkailla ja hengitys sellaisella suojaimella, missä on riittävä liuotekaasujen esto. Paras hengityssuojain on sellainen, jossa on kuminen kasvo-osa ja suodatinkyky sekä liuottimille että pölylle. Kertakäyttöinen paperinen pölysuoja ei ole riittävä suojain.

Lujitteet

Yleisimmät lujitteet ovat lasikuitu, hiilikuitu sekä aramidikuitu (Kevlar) eri muodoissaan.

Ohuet kuidut kootaan eri painoisiksi kimpuksi, joista voidaan jatkojalostaa monenlaisia kankaita ja kudoksia sekä hyvin raskaita roving-kudoksia.

Lujitelangasta voidaan valmistaa juuri tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia, kerroksittain päällekkäin eri suuntiin ommeltuja tuotteita, esimerkiksi:

yhdensuuntaiskuitu UD, biaksiaalikuitu BX 0/90, +45/-45 jne. Kerroksia voidaan lisätä mutta samalla kankaista tulee jäykkiä ja niiden mukautuvaisuus muotoihin heikkenee. Useasti kannattaa käyttää vain yhteen tai kahteen suuntaan aseteltuja lujitteita ja leikata itse kerroksia, jotka laminoidaan juuri haluttuihin suuntiin.

Hyvin paljon käytetty on lasikuitumatto, CSM. Tätä löytyy hyvin eri neliöpainoisena ja eri tavalla käsiteltynä. Lasikuitumatto on mekaanisesti heikoin lujite, mutta on hyvin käyttökelpoinen mukautuvaisuutensa puolesta. Lasikuitumatto ei sovellu käytettäväksi epoksin kanssa.