Tutustu veneen mukana toimitettuun käyttöohjeeseen. Siinä on mainittu kaikki veneen käyttöön oleellisesti vaikuttavat seikat.

Veneen peräpeilissä olevat metalliset valmistajan kyltit kertovat mallin, sarjanumeron sekä valmistusvuoden. Lisäksi on mainittu maksimihenkilöluku ja -kuorma, moottoriteho sekä ponttonin täyttöpaine. Turvallisuuden ja veneen kestävyyden vuoksi näitä arvoja tulee noudattaa.

Vajaasti täytetty kumivene kuluu ja vanhenee nopeammin, varsinkin jos välipohjan reunoilla on hiekkaa, mikä hankaa vähitellen ponttonin puhki.

Veneiden pesuun ei pidä käyttää mitään liuotteita. Ne saattavat poistaa PVC:n pehmentimet, jolloin kellukkeen materiaali pilaantuu. Saippuapohjaiset kotona käytettävät pesuaineet sopivat hyvin.

Ponttonia ei pidä vahata, koska vahat saattavat sisältää kemikaaleja, jotka saattavat estää mahdolliset tulevat korjaukset. Pahimmat aineet ovat silikoni ja ptfe (Teflon).

Veneen mukana toimitettavat paikkaussarjat on ensisijaisesti tarkoitettu tilapäiseen korjaukseen, mutta ne soveltuvat hyvin pienten reikien ja hankautumien korjaamiseen. Yli 2 cm:n pituiset viiltoreiät tulee korjata myös sisäpuolelta. Työn vaativuuden vuoksi ne kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi.

Puhtaat venttiilit vuotavat harvoin. Roskia kulkeutuu kellukkeeseen helposti pumpun kautta. Veneen täyttämistä likaisella ja roskaisella alustalla kannattaa välttää. Venttiilin saa puhdistettua helposti esimerkiksi saippuaveteen kastetulla piippurassilla. Sen kaksinkertaiseksi taivutettu pää taivutetaan vielä pienelle mutkalle, jolla puhdistus voidaan tehdä.

Venttiilien vaihdot kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi. Moni venttiili vaatii erikoistyökaluja ja tietyn kiristysmomentin.

Vene voidaan laittaa talvisäilytykseen joko täytettynä tai pakattuna. Pesun jälkeen annetaan veneen kuivua kunnolla. Märkänä pakattu vene voi jäädä pysyvästi laikulliseksi. Jos vene säilytetään täytettynä, kannattaa siitä poistaa välipohja ja kääntää vene ylösalaisin.

Hypalon-veneet ovat käsin liimattuja ja yleisimmät liimat ovat kaksikomponenentti-polycloropreni -liimoja.

PU- eli polyuretaaniveneet liimataan kuten Hypalon, liimaukset ovat kuitenkin hyvin haastavia koska polyuretaani on huonosti hiottavissa ja kestää liuottimia hyvin.

PVC-veneet ovat yleensä suurjaksosaumattuja (hitsattuja) ja vain joitain osia on liimattu, esimerkiksi kiinnitys lasikuitu- tai alumiinirunkoon sekä peräpeilit.

Käytettävät liimat ovat kaksikomponentti-polyuretaanipohjaisia ja niiden tulee olla soveltuvia erittäin joustavaan liimaukseen.

Takuuasioissa valmistajatehtaat vaativat aina korjauksen sovittavaksi maahantuojan kautta.

Varoitus! Hiiret ja muut jyrsijät syövät mielellään reikiä talven aikana.
Säilytyspaikalla voi olla syytä käyttää sopivaa karkotetta.

Veneen huoltoon tai korjaukseen liittyvissä asioissa kannatta ottaa suoraan yhteyttä valmistajatehtaiden ja maahantuojan valtuuttamaan huoltokorjaamoon.

Edellä esitetyt ohjeet ovat eri valmistajatehtaiden antamia ohjeita sekä omassa korjaamotoiminnassa hyväksi havaittuja.

SELBOAT OY

MERENKULKIJANKUJA 7

00980 HELSINKI

puhelin: 0400 418 835

sähköposti: info@selboat.fi

Tutustu veneen mukana toimitettuun käyttöhjeeseen. Siinä on mainittu kaikki veneen käyttöön oleellisesti vaikuttavat seikat.

Veneen peräpeilissä olevat metalliset valmistajan kyltit kertovat mallin, sarjanumeron sekä valmistusvuoden. Lisäksi niissä on mainittu maksimihenkilöluku ja -kuorma, moottoriteho sekä ponttoonin täyttöpaine.Turvallisuuden ja veneen kestävyyden vuoksi näitä arvoja tulee noudattaa.

Vajaasti täytetty kumivene kuluu ja vanhenee nopeammin, kun välipohja hankaa ponttonien reunoja varsinkin, jos veneessä on hiekkaa.

Veneiden pesuun ei pidä käyttää mitään liuotteita. Ne saattavat poistaa PVC:n pehmentimet, jolloin kellukkeen materiaali pilaantuu. Saippuapohjaiset kotona käytettävät pesuaineet sopivat hyvin. Valmistajatehtaiden suosittelema pastamainen Revival-pesuaine poistaa myös dieselin noen. Revivalia myy Maritim ja Konekesko Marine.

Ponttonia ei pidä vahata, koska vahat saattavat sisältää kemikaaleja, jotka estävät mahdolliset tulevat korjaukset.

Veneen mukana toimitettavat paikkaussarjatovat ensisijaisesti tarkoitettu tilapäiseen korjaukseen mutta ne soveltuvat hyvin pienten reikien ja hankautumien korjaamiseen. Viiltoreiät tulee korjata myös sisäpuolelta. Työn vaativuuden vuoksi ne kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi.

Puhtaat venttiilit vuotavat harvoin. Roskia kulkeutuu kellukkeeseen helposti pumpun kautta. Veneen täyttämistä likaisella ja roskaisella alustalla kannattaa välttää. Venttiilin saa puhdistettua helposti esim. saippuaveteen kastetulla piippurassilla. Sen kaksinkertaiseksi käännetty pää taivutetaan vielä pienelle mutkalle, jolla puhdistus voidaan tehdä. Venttiilien vaihdot kannattaa antaa ammattilaisen tehtäväksi. Moni venttiili vaatii erikoistyökaluja ja tietyn kireyden.

Vene voidaan laittaa talvisäilytykseen joko täytettynä tai pakattuna. Pesun jälkeen veneen annetaan kuivua. Märkänä pakattu vene voi jäädä pysyvästi laikulliseksi. Jos vene säilytetään täytettynä, siitä kannattaa poistaa välipohja ja kääntää vene ylösalaisin.

Varoitus !!! Hiiret ja muut jyrsijät syövät mielellään kumiveneisiin reikiä talven aikana. Säilytyspaikalla voi olla syytä käyttää tarkoituksenmukaista karkotetta.

AVON-veneet ovat valmistettu käsin liimaamalla Hypalon-kumiseoksesta. Veneet liimataan Bostik NE 486 kaksikomponenttiliimalla. Liiman maahantuoja: Bostik Finley Oy.

BOMBARD-veneet ovat PVC-valmisteisia ja on koottu suurjaksosaumaamalla. Näiden veneiden korjauksessa käytetään Zodiac Z7806 kaksikomponenttiliimaa, jota tuo maahan Maritim ja Konekesko Marine. ZODIAC-veneitä valmistetaan eri käyttötarkoituksiin eri materiaaleista.

Takuuasioissa tehdas vaatii aina takuukortin (Warranty Card) sekä ostokuitin. Ilman niitä takuuasioita ei voida käsitetellä.

Veneen huoltoon tai korjaukseen liittyvissä asioissa kannattaa ottaa suoraan yhteyttä valmistajatehtaiden ja maahantuojan valtuuttamaan huoltokorjaamoon:

SELBOAT OY

Merenkulkijankuja 7
00980 Helsinki

puhelin: 0400-418 835

sähköposti: selboat[ät]dlc.fi

On tärkeää pitää maksimipaine ponttoneissa

Vajaa paine aiheuttaa ponttonin lepattamista ja taipuilua varsinkin peräkartion alueella. Veden ajoittainen paine työntää ponttoniin kuopan. Peräkartion poikittainen sauma on jäykempi kuin muu alue. Tämä saa aikaan varsin jyrkän taipuman ponttonin pintaan. Vähitellen veden paine avaa saumoja tai kankaan kudokset murtuvat.

Ponttonin väsyminen korostuu vielä veneissä, jotka kulkevat yli 40 solmua. Lisäksi jos moottoreita on vain yksi tai tuplamoottorit kiertävät samaan suuntaan, tulee vene useimmiten hypyn jälkeen vasen puoli edellä alas.

Paras tapa estää ponttonin väsyminen on pitää valmistajan ilmoittama maksimipaine yllä. Jos veneessä on ylipaineventtiilit, tulee ponttonia pumpata niin kauan, kunnes ylipaineventtiili alkaa vuotaa. Tämä tapa pitää myös venttiilit hyvässä kunnossa.

Jos veneessä ei ole ylipaineventtiileitä, niin tulisi opetella muuten, miten kova ponttonin tulee olla. Esimerkiksi AVON 5,4:n peräkartion tulee olla niin kova, että normaali henkilö joutuu vääntämään kovaa saadakseen peräkartion pään taittumaan. Vastaava paine tulisi olla myös muissa kammioissa. Painetta voi karkeasti tarkistaa seuraamalla, miten ponttoni painuu esim. kun sen päällä seistään.

Mitä kannattaa tehdä, jos vaurioita tai vahinkoja sattuu?

Vaurion satuttua se tulisi paikallistaa ja dokumentoida. On päätettävä aiheuttaako veneen käyttö korjaamattomana vaurion laajenemisen tai vaarantaako se käyttäjän turvallisuuden. Digikuvat sekä tieto kuinka nopeasti ponttoni tyhjenee auttaa korjauksen suunnittelussa.

Millaisia vaurioita voi itse korjata?

Omatoimisesti voi korjata pistoreikiä tai pienehköjä hankautumia, joissa kudos ei ole katkennut. Yli 2 cm pitkät viiltoreiät täytyy paikata myös sisäpuolelta, joten ne kannattaa jättää ammattilaisen tehtäväksi. Viiltoreikiin löytyy hyvä pikapaikkauslaite – Clamseal. Tällä voi paikata tilapäisesti jopa 9 cm pituisen viiltoreiän! Vähäisiä hankauslistojen irtoamisia voi liimata vaurion laajenemisen estämiseksi.

Miten vuotokohdan voi paikallistaa?

Paras tapa vuodon paikallistamiseksi on suihkuttaa paineistettu ponttoni astioiden käsipesuun tarkoitetulla pesuaineliuoksella. Vuotokohdat alkavat kuplia selvästi. Olosuhteiden tulisi olla kohtalaiset: ei saa tuulla kovaa eikä vene saa olla suorassa auringonpaisteessa. Varsinainen vuotokohta saattaa olla metrien päässä siitä mistä se ilmenee kuplimisena. Tällaiset vuodot ovat useimmiten hankauslistojen alla tai rungon ja ponttonin yhtymäkohdassa. Tällöin rakennetta pitää purkaa niin kauan, että vika löytyy.

Miksi ponttonin hoidossa ei tule käyttää vahoja ja muita kemikaaleja?

Vahat ja muut ponttonin ”hoitoaineet” saattavat estää liimaamisen tulevaisuudessa. Ne voivat myös tehdä pinnoista liukkaita mikä on tuvallisuuskysymys. Ponttonimateriaalien valmistajat eivät suosittele käyttämään mitään liuotetta, vahaa tai muuta kemikaaliota ponttonin hoidossa. Ne saattavat sisältää Teflonia (ptfe) tai silikonia. Talkkiakaan ei pidä käyttää, koska se kostuessaan muodostaa silikoniyhdisteen.

Pienehkön vuodon korjaaminen Hypalon-veneessä

Korjaukseen tarvitaan Neopreenikumille tarkoitettua polycloropreeniiliimaa, paikkamateriaalia, suojamuovia, hiomapaperia esim. karkeus P80, Sinolia sekä siveltimiä. Lisäksi henkilökohtaiset suojaimet: hengitys- ja silmäsuojaimet, kertakäyttö nitriilikumihansikkaita sekä suojavaatteet.

Paikkamateriaalin tulee olla samaa mistä ponttoni on valmistettu.

Toimi näin: 

1. Aseta riittävän suuri paikkalappu korjauskohdalle ja piirrä lyijykynällä ääriviiva paikkauksen ympärille. Paikkalappu tulee suunnitella siten että se on vauriosta 3 cm joka suuntaan suurempi.
2. Suojaa teipillä korjausta ympäröivä alue piirtämääsi viivaa pitkin.
3. Jos alue täytyy pestä rasvanpoistoa varten, voit käyttää tähän tarkoitukseen esim. Sinolia.
4. Hio koko liimattava alue sekä paikkalapun alapuoli huolellisesti karheaksi ja poista pöly. Sinolia voi käyttää puhtaaseen kankaaseen kostutettuna.
5. Levitä liima paikkalapun ja korjattavan kohdan pintaan liiman ohjeen mukaan. Anna kuivua.
6. Levitä toinen kerros liimaa ja anna kuivua noin 10 minuuttia. Liiman tulee tuntua tahmealta mutta se ei saa tarttua käsineen pintaan.
7. Aseta vielä tahmealle pinnalle suojamuovit siten että ne ovat päällekkäin alueen keskellä noin 10 mm. Suojamuovit saavat olla reilusti paikkaa suuremmat.
8. Aseta paikkalappu tarkasti paikalleen, ota toinen muovi varovasti pois ja hiero paikka kiinni niin ettei sinne jää kuplia. Poista toinen muovi ja hiero paikka lopullisesti kiinni. Hankaa vielä tylpällä esineellä järjestelmällisesti, jotta liimatulle alueelle saadaan hyvä puristus. Poista suojateippi.

HUOM! Ponttonia ei saa paineistaa heti. Noin kahden tunnin kuluttua se voidaan pumpata muotoon ja vasta seuraavana päivänä täyteen paineeseen. Tämä kuluva aika tulee ottaa huomioon korjausta suunniteltaessa.

PVC ja polyuretaanivalmisteisten (PU) veneiden korjaus

Kaikille materiaaleille on omat paikkamateriaalit ja liimat. Liimaamalla väärällä liimalla tai materiaalilla voi olla seurauksena täysin hyödytön korjaus, joka ei kestä. Veneen maahantuojalla on oikeat aineet ja tieto sekä tarvikkeet kunnollisen korjauksen tekemiseen.

Pääsääntöisesti liimausprosessi tapahtuu kuten on edellä kuvattu Hypalon-liimauksessa.

Korjausolosuhteet

Korjausolosuhteiden tulee olla kohtalaiset, ei suoraa auringonvaloa koska liima kuivuu pinnaltaan liian nopeasti. Samoin, jos on liian voimakas tuuletus. Ilman suhteellinen kosteus ei saa ylittää 60%. Liimat ovat hyvin kosteusherkkiä, joten jo hengittäminen korjauskohtaan voi pilata liimauksen.

Venttiilien huolto

Puhtaat venttiilit vuotavat harvoin. Siksi on tärkeää, että pumppu saa ilman paikasta missä ei ole roskia. Pesuaineliuoksen avulla vuotavaksi todetun venttiilin voi yrittää pestä piippurassilla joka on taivutettu kahtia ja päähän tehty pieni kulma. Venttiiliä ei pidä irrottaa ponttonista. Kaikkiin venttiileihin on saatavana huoltosarja. Tiedustele osia veneen maahantuojalta. Osien vaihtoon tarvitaan kokemusta ja erikoistyökalut.

HUOM. Kaikissa venttiilimalleissa lopullisen tiiviyden aikaansaa venttiilin korkki tai kansi.

Clamseal – tilapäinen korjaaminen

Clamseal-tiivistyslaitteessa on oma käyttöohje. Clamsealilla voidaan tilapäiskorjata jopa 9 cm pitkä viiltoreikä. Jos vaurio on niin pieni, ettei laite mahdu paikoilleen, kannattaa leikata reikä suuremmaksi ja ehkä jättää lopullinen korjaus myöhemmäksi. Jos reikä on hyvin hankalassa paikassa esim. kammion seinämän tai hankauslistan vieressä, Clamsealia ei voi käyttää. Laite on kuitenkin edullinen ja sellainen tulisi löytyä jokaisen kumiveneen varusteista. Pakkauksessa on käyttöohjeet. Clamsealia on myytävänä ainakin englantilaisissa kumivenekaupoissa.

Yleistietoutta kumivenemateriaaleista

Yleisin ammattikäytössä olevien kumiveneiden valmistusmateriaali on Hypalon / Neopren. Siitä käytetään myös nimikettä CR/CSM. Se kestää erinomaisesti UV-valoa ja polttoaineita. Valmistustapa on käsin liimaaminen.

PVC-veneet valmistetaan valtaosin suurjaksosaumaamalla eli hitsaamalla. Pinnat sulatetaan toisiinsa ja samalla saadaan sisä- ja ulkopuolinen saumanauha rakenteeseen. Saumoja on käytännössä erittäin työlästä purkaa. Joitain osia joudutaan kuitenkin liimaamaan. Ongelmaksi tulee PVC:n pehmentimien vaikutus liimaukseen, joka vähitellen pettää. PVC-veneen ikänä pidetään yleensä 10-15 vuotta riippuen veneen käyttöolosuhteista. PVC ei kestä polttoaineita, eikä sitä tulisi pakata kylmissä olosuhteissa.

Uusin materiaali on polyuretaani (PU). Se on kemiallisesti ehkä kestävin ja sitä voidaan sekä liimata (haastavaa) että suurjaksosaumata. Materiaali on selvästi paksumpaa ja jäykempää verrattuna muihin valmistusmateriaaleihin.

Hankauslistat

PVC-veneissä hankauslistat ovat yleensä hitsattuja PVC-listoja. Niitä ei käytännössä pysty irrottamaan ehjänä. Muissa veneissä materiaali voi olla kumia, EPDM-kumia tai sekoitus kaikista edellä mainituista. Listojen kiinnipysymiseen auttaa taas se, että pidetään maksimipaine ponttoneissa.

MITEN TUNNISTAT PVC:N, POLYURETAANIN JA HYPALONIN ERON?

Jos on mahdollista katsoa esimerkiksi venttiilin reiästä tai muuten tutkia materiaalin taustapuolta, niin Hypalon on yleensä mustaa tai harmaata. Materiaali on neopren-kumia, värillinen Hypalon-kerros ulkopinnalla on hyvin ohut.

Kun sitä hioo, pinnasta irtoaa selvästi pölyä. Kun sitä pyyhkii MEK:llä*, pintaan tulee harmaa kalvo, mutta MEK* ei liuota pintaa.

Kun tarkastellaan polyvinyylikloridia eli PVC:tä, taustapuoli on yleensä saman väristä kuin ulkopuoli eli materiaali on läpeensä samaa.

Materiaali ei kunnolla hioudu, vaan siihen tulee naarmuja. Hiomapölyäkään ei tule. Koneellisessa hionnassa se sulaa helposti.

Kun pyyhitään MEK:llä*, pinta tulee hetkeksi tahmeaksi ja rättiin tarttuu PVC:n väriä.

PU eli polyuretaani käyttäytyy samalla tavalla kuin PVC

PU on yleensä paksumpaa ja jäykempää kuin PVC. 

On myös sellaisia PU-materiaaleja, joissa taustapuoli on erivärinen. Kyseessä on selvästi erottuva kerros, joka tekee materiaalista paksun. Yleensä PU:ssa on kaksi yhtä paksua kerrosta kankaan molemmilla puolilla.

Eri liuottimet eivät yleensä vaikuta polyuretaaniin. Tämä tekee liimauksesta haastavaa.

Hyvä keino on myös katsoa suurennuslasin avulla ponttonin materiaalin saumaa niin, että näkee kankaan leikatun reunan. 

Jos ponttoni on hitsattu (suurjaksosaumattu) niin materiaali on PVC:tä tai PU:ta. Hitsauksesta tulee hieman sulanut raita, mikä on ympäristöään kiiltävämpi.

Hypalon-ponttoni on aina koottu liimaamalla. Kannattaa ottaa huomion, että myös PVC-ponttoneita valmistetaan liimaamalla.

TÄRKEÄÄ :

*MEK, metyylieteeniketoni on voimakas liuotin. Se on aivan eri aine kuin MEKP, metyylieteeniketoniperoksiidi, joka on polyesterihartsin kovete.

Molemmat nesteet vaativat käyttäjältään hyvän suojautumisen.

Veneen huoltoon tai korjaukseen liittyvissä asioissa kannattaa ottaa suoraan yhteyttä valmistajatehtaiden ja maahantuojan valtuuttamaan huoltokorjaamoon:

SELBOAT OY

Merenkulkijankuja 7
00980 Helsinki

puhelin: 0400-418 835

sähköposti: selboat[ät]dlc.fi

Työohjeita gelcoat-pintavaurion korjaamiseen

1. Varmista ettei gelcoat-pinnan alla oleva laminaatti ole vaurioitunut. Jos kyseessä on pintahalkeama, todennäköisesti myös laminaattia joudutaan korjaamaan.
2. Jos vaurio on vain gelcoat-kerroksessa, esimerkiksi hankautuma tai naarmu, niin korjausalue tulee saada puhtaaksi ja vaha poistettua. Astianpesuaine käy hyvin pesemiseen. Seuraavaksi alue tulee pestä venekäyttöön tarkoitetulla vahanpoistoaineella. Pesua kannattaa jatkaa vielä oksaalihappoa sisältävällä aineella tuotteessa olevan ohjeen mukaan. Tavoitteena on saada alkuperäinen värisävy esille. Lopuksi alue huuhdellaan vedellä hyvin ja annetaan kuivua. Kun alkuperäinen värisävy on esillä ja mielellään myös veneen valmistajalta saatu tieto värin valmistajasta ja värin numero, niin voidaan aloittaa varsinainen korjaustyö. Ei ole mitään järkeä suorittaa korjausta väärällä värillä, jos oikean sävyistä väriä on saatavilla. Vahan poisto aina on tärkeää, koska vahattu pinta värjää gelcoatia hieman harmaaksi. Sama koskee käsistä tarttuvaa likaa ja rasvaa.
3. Naarmut ja hankautumat on saatava hiottua todella puhtaaksi suurentamatta kuitenkaan korjausaluetta. Hionta pitää tehdä hiomapaperilla, jonka karkeus on P180 – 240. Kaikki irtonainen ja murtunut pinta tulee poistaa samoin kuin hiontapöly.
4. Jos naarmut ovat hyvin matalia, niin ne voidaan saada peittoon maalaamalla korjauskohta gelcoatilla kerran. Tämän kovettua maalataan uudelleen seoksella, johon on lisätty styreenillä liuotettua parafiinia ohjeen mukaan, jolloin seoksesta tulee topcoatia. Toinen vaihtoehto on tehdä korjaus kokonaan topcoatilla. Silloin uusintamaalaus on suoritettava ”ikkunan ollessa auki” eli sillä hetkellä, kun seos on kovettunut mutta ei vielä pintakuiva. Jos seoksen annetaan tulla pintakuivaksi, niin se on ehdottomasti hiottava himmeäksi ennen uusintamaalausta.
   
   Syvemmät naarmut ja kolot kannattaa täyttää ja hioa oikeaan muotoon ennen varsinaisen pintatyön tekemistä. Tarvittavaan määrään gelcoatia silputaan saksilla mahdollisimman lyhyeksi leikattua lasikuitua. Seoksen tulee olla niin paksua, ettei se valu. Tämän jälkeen lisätään oikea määrä kovetetta ja seos sekoitetaan hyvin. Seos työstetään vauriokohtaan siveltimellä tai kittilastalla. Paksunnettuun seokseen jää helposti ilmakuplia. Jos korjaus peitetään teipillä tai muovilla estetään ilman pääsy pois, joten peittämistä ei kannata edes harkita.
5. Kovettunut korjausalue voidaan hioa ja kiillottaa haluttuun tasoon. Kannattaa ottaa huomioon, että gelcoatin ominaisuuksiin kuuluu kutistuminen. Nopeasti tehty korjaus vajoaa aikaa myöten varsinkin lämmön päästyä vaikuttamaan pintaan. Sama koskee viileässä tehtyjä korjauksia.
6. Hionta kannattaa aloittaa kuivahionnalla esimerkiksi karkeudella P240. Kuivahionnassa näkee mitä on tekemässä. Jos epäilee ettei korjauskerros ole riittävän paksu loppuhiontaan ja kiillotukseen, niin kannattaa aloittaa pinnoitus uudestaan. Hiontaa jatketaan vesihiomalla korjausaluetta esimerkiksi karkeudella P360 -> P500 -> P600 –> P800 -> P1200.
7. Hionnan jälkeen korjausalue voidaan kiillottaa. Veneliikkeissä myytäviä kiillotustahnoja voi hyvin käyttää. Tahnat eivät saa sisältää silikonia. Kiillotuksen yhteydessä voi havaita naarmuja, jotka ovat tulleet aikaisemmasta hionnasta. Täytyy päätellä mikä karkeus hiottaessa on ollut käytössä ja aloittaa vesihionta siitä karkeudesta uudelleen hienompaan. Matalakierroksista kiillotuskonetta voidaan varovasti käyttää viimeistelyssä. Muutenkin kiillotuskoneen on oltava liikkeessä koko ajan, ettei sillä lämmitetä alla olevaa pintaa.

Varoitus!

Käytä suojaimia, silmä- ja hengityssuojaimia ennen kaikkea. Hyvät, kemikaaleja kestävät suojakäsineet ovat tarpeen samoin kuin kuulosuojaimet koneita käytettäessä. Suojaimet suojaavat työn tekijää ja samalla työn kohdetta tekijältä!

Gelcoat ja varsinkin sen kovettaja ovat ihoa ärsyttävä ja syövyttäviä aineita, vältä siis ihokosketusta ja varsinkin silmät pitää suojata.

Noudata kovettajan annostelussa gelcoat-purkissa annettuja ohjeita, määrät ovat hyvin pieniä, noin 2% gelcoatin määrästä. Käytä tarkkaa vaakaa.

Työskentele hyvin tuuletetussa tilassa, lämpötilan tulee pysyä +16 – 25° C rajoissa. Kosteus ei saa ylittää 70% suhteellista kosteutta.

Työkalujen puhdistukseen voi käyttää asetonia. Huomaa että se on erittäin tulenarkaa.

Pintavärit

Gelcoat on muotissa tehdyn veneen pintaväri. Se maalataan muottiin ensimmäiseksi ja se jää ulkopinnaltaan tahmeaksi, joten muottia vasten muodostuu kova ja kuiva pinta. Tarkoitus on, että gelcoatin päälle laminoidaan lujitekerrokset. Topcoat on gelcoatia, johon on lisätty parafiinia. Parafiini saa aikaan ohuen kalvon gelcoatin pinnalle, jolloin se kovettuu pintakuivaksi. Topcoatilla maalataan valmis laminaatti, jolloin saadaan kuiva, paksu pinta, joka on helppo pitää puhtaana. Topcoat suojaa laminaattia myös kosteudelta.

Sekä gelcoatiin että topcoatiin lisätään ja sekoitetaan kovettajaa ohjeen mukaan, yleensä noin 2%. Oikean värisävyn löytäminen voi olla työlästä. Eri gelcoat-värisävyjä voidaan sekoittaa keskenään.

Hartsit

Ortoftaalihartsi – on yleisin ja halvin polyesterihartsi. Liuote on styreeni. Kovettaja annostellaan ohjeen mukaan.

Isoftaalihartsi – kestää ortoftaalihartsia huomattavasti paremmin vettä ja kemikaaleja. Selvästi lujempaa ja mekaanisesti kestävämpää kuin ortoftaalihartsi. Liuote on styreeni. Hyvä hartsi korjauksiin. Kovettaja annostellaan ohjeen mukaan.

Vinyylihartsi – on käytännössä vinyyliesteriepoksihartsi. Ylivoimainen kemiallisilta ja mekaanisilta ominaisuuksiltaan. On selvästi kalliimpaan kuin edelliset hartsit. Tällä hartsilla saavutetaan erinomaisia tuloksia vaativissa ratkaisuissa. Useimmiten käytetään juuri määrättyjä kovettajia ja lämpökäsittelyä valmistajan ohjeen mukaan. Liuote on styreeni. 

Yhteistä näille edellä mainituille laminointihartseille on, ne saattavat sisältää jonkun verran parafiinia. Jos kovettunut pinta on jatkolaminointia ajatellen tullut pintakuivaksi, pinta on ehdottomasti karhennettava ennen seuraavaa laminointia.

Epoksihartsit – tarjolla on suuri määrä juuri tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia hartseja. Hartsit ovat selvästi kalliimpia kuin styreenipohjaiset hartsit. Näillä hartseilla saavutetaan parhaat lujuusominaisuudet. Epoksivalmisteiset tuotteet on aina maalattava huolellisesti, ettei auringon UV-valo pääse heikentämään tuotetta. Epoksihartseille on omat kovettajat ja niiden sekoitussuhdetta on EHDOTTOMASTI noudatettava. Muuten jompaa kumpaa ainetta jää yli ja lopputulos ei ole se mitä odotetaan.

Nyrkkisääntö:

Epoksilla voi korjata polyesteriveneitä, mutta yleisesti ei päinvastoin.

Aineiden säilyvyys on rajallinen ja niiden hävittäminen on tapahduttava annettujen määräysten mukaisesti.

Varoitus: Hartsissa oleva styreeni on ärsyttävä aine ja kovettajat ovat syövyttäviä. Epoksin kovettaja on iholle erittäin allergisoivaa!

Suojaimia tulee käyttää, silmät tulee suojata sivuilta ja päältä suojaavilla laseilla, kädet suojataan kemiallisesti kestävillä hansikkailla ja hengitys sellaisella suojaimella, jossa on riittävä liuotekaasujen esto. Paras hengityssuojainen on sellainen, jossa on kuminen kasvo-osa ja suodatinkyky sekä liuottimille että pölylle. Kertakäyttöinen paperinen pölysuojain ei ole riittävä suojain.

Lujitteet: Yleisimmät lujitteet ovat lasikuitu, hiilikuitu sekä aramidikuitu (Kevlar) eri muodoissaan. Lisäksi on myös näiden yhdistelmiä, jotka ovat vain tiettyihin tarkoituksiin soveltuvia. Ohuet kuidut kootaan eri painoisiksi kimpuiksi. Näistä voidaan jatkojalostaa monenlaisia kankaita tai kudoksia sekä hyvin raskaita roving-kudoksia.

Lujitelangasta voidaan valmistaa juuri tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia, kerroksittain päällekkäin eri suuntiin ommeltuja tuotteita, esimerkiksi: yhdensuuntaiskuitu UD, biaksaalikuitu BX+45-45° jne. Kerroksia voidaan lisätä mutta samalla kankaista tulee jäykkiä ja niiden mukautuvaisuus muotoihin heikkenee. Useasti kannattaa käyttää vain yhteen tai kahteen suuntaan aseteltuja lujitteita ja leikata itse kerroksia, jotka laminoidaan juuri haluttuihin suuntiin.

Hyvin paljon käytetty on lasikuitumatto, CSM. Tätä löytyy hyvin eri neliöpainoisena ja eri tavalla käsiteltynä. Lasikuitumatto on mekaanisesti heikoin lujite, mutta on hyvin käyttökelpoinen mukautuvaisuutensa puolesta. Lasikuitumatto ei yleensä sovellu käytettäväksi epoksin kanssa.

Käytettyjä kumiveneitä on tarjolla runsaasti. Kumiveneet ovat yleisesti ottaen melko kalliita. RIB-veneessä joutuu tavallaan ostamaan kaksi venettä; rungon ja ponttonin. Niinpä verrattuna uuden hankintahintaan saattaa käytetty ”löytö” olla hyvinkin houkutteleva. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, sillä kumiveneen hankinnassa on omat erikoispiirteensä. Materiaalin tuntemus on avainasemassa. Kumiveneitä valmistetaan kolmesta eri materiaalista, jotka ovat kaikki erilaisia ja erihintaisia. Lisäksi kovapohjaisissa RIB-veneissä käytetään rungon valmistusmateriaaleina lasikuitua, polyeteeniä tai alumiinia. RIB-veneissä on myös tärkeä ottaa huomioon, miten ponttoni on kiinnitetty runkoon. Ostajan on hyvä olla tietoinen kaikista edellä mainituista asioista.

Miten tunnistaa eri kumivenemateriaalit?

Ponttonin rakennetta tutkimalla päästään yleensä melko helposti selville eri valmistusmateriaaleista. Olisi hyvä päästä näkemään ponttonin sisälle ja nähdä onko materiaali saman väristä kuin ulkopuolella. Useasti tämän näkee venttiilin reiästä. Jos näin on, niin kyseessä on todennäköisesti PVC. PVC-veneissä saumat ovat useimmiten suurjaksosaumaamalla hitsattuja. Tällöin sauman reunassa on ympäristöä kiiltävämpi raita ja hieman sulanut reuna. PVC-veneitä tosin valmistetaan myös liimaamalla. Materiaalia voi myös yrittää selvittää hiomalla sitä varovaisesti jostain saumakohdasta, esimerkiksi peräpeilin ylänurkkien tienoilta. Jos kyseessä on PVC, hionnasta ei synny pölyä vaan ainoastaan naarmuja. Koneellisessa hionnassa materiaali sulaa helposti. PVC:n huono ominaisuus on heikko liuottimien ja polttoaineiden kesto. Polttoaineet ja voiteluöljyt on heti poistettava mutta ilman liuottimia.

Polyuretaani-, PU-valmisteiset ponttonit käyttäytyvät samalla tavalla kuin PVC. Useasti materiaali on selvästi paksumpaa ja sisäpinta saattaa olla eri värinen kuin ulkopinta. Tarkastelemalla saumakohdan reunaa voi erottaa kaksi eriväristä kerrosta ja materiaali on selvästi jäykempää kuin PVC. Veneet ovat myös painavampia. PU-veneitä valmistetaan sekä liimaamalla että hitsaamalla. PU on uusin ponttonin valmistusmateriaali ja jotkut valmistajat antavat itse materiaalille jopa 10 vuoden takuun. Huom. Takuu koskee vain materiaalia!

Hypalon, josta käytetään myös nimitystä CR/CSM, on vanhin ja tunnetuin ponttonin valmistusmateriaali. Sen käyttölämpötilan kesto on noin -30 – +80°C. Se kestää kaikki polttoaineet ja pysyy notkeana eri lämpötiloista riippumatta. Näiden ominaisuuksien vuoksi Hypalon on erittäin suosittu materiaali työ- ja viranomaiskäytön veneissä. Haittapuolena on melko kallis hinta. Kaikki ponttonit valmistetaan käsityönä liimaamalla. Jos Hypalon-pintaa hioo, niin siitä irtoaa selvästi kumipölyä. 

Hypalonista valmistettuja RIB-veneitä kehitettiin Englannissa meripelastuskäyttöön jo 1960-luvulla ja siltä ajalta on Suomessa vielä käytössä olevia veneitä.

Mihin kannattaa kiinnittää huomiota käytetyn kumiveneen ostossa?

Ponttonin ilmanpitävyys on tietysti tärkein asia. Ilmavuotoihin on aina olemassa syy. Niiden löytäminen voi joskus olla työlästä. Vene kannattaa paineistaa hyvin ja pyyhkiä pintoja saippuavedellä tai suihkuttaa pintaan pumppupullolla saippuavettä. Kuplat ilmaisevat selvästi vuotavat kohdat. Selvät vauriot voidaan tietysti korjata. Kuinka suuria vaurioita voi omatoimisesti korjata, onkin jo kokonaan toinen asia. On myös hyvä muistaa, ettei kumivene ole ilmatiivis pullo.

Millaista venettä kannattaa välttää?

Kovin kulunut vene voi olla riskiostos, samoin paljon paikkailtu. Tahmea PVC-vene on tiensä päässä. Muovin ominaisuuksia ei saa palautettua millään konstilla. Jos ponttonin peräpäät alapuolelta ovat kovettuneet ja materiaalia sormien välissä kaksin kerroin taitellessa esiintyy pieniä halkeamia, niin materiaali on menettänyt ominaisuutensa. Samoin jos veneen peräpäässä pohjalevyjen tai välipohjan alta löytyy samanlaista haurastumista, on se merkki polttoaineen vaikutuksesta materiaaliin.

Pienemmissä ”kassiveneissä” on usein vanerisen peräpeilin liimaukset ponttoniin pettäneet ja vesi pääsee vapaasti imeytymään ja turvottamaan peräpeiliä. Myös mätiä peräpeilejä esiintyy. Peräpeilin uusiminen on kallis operaatio.

• RIB-veneiden lasikuiturungon pikkuvaurioita ja hankautumia voidaan helposti korjata. Huomiota kannattaa kiinnittää pintamurtumiin lähinnä peräpeilin tukirakenteissa. Murtuma on aina myös itse laminaatissa.

• Jos kumiveneen ponttoni on maalattu, silloin on syytä ajatella, että jotain on peitelty.

• Jos veneen pohjassa ja ponttonin alapinnoilla on paljon kotiloita, niin vene on ollut hyvin puutteellisessa hoidossa. Kotiloiden poistaminen kokonaan on hyvin suuritöistä.

• Harvinaisia venemerkkejä kannattaa välttää, varsinkin jos maahantuojasta ei ole mitään tietoa. Varaosien hankinta voi olla todella vaikeaa.

• Veneeseen tulee olla kiinnitettynä valmistajan kyltti, josta käy ilmi veneen tiedot, suurin moottoriteho ja kuorman kantavuus sekä ponttonin täyttöpaine.

Hyvä ja turvallinen ostos

Tunnetun, ison valmistajan tekemä vene, jolla on luotettava kotimainen maahantuoja, on varmin hankinta.

Lopuksi

Kumiveneen käyttö vaatii omistajaltaan paljon enemmän tietämystä ja huoltamista kuin esimerkiksi huolettomat alumiiniveneet. Vastineeksi kumiveneellä voidaan harrastaa mitä moninaisempia aktiviteetteja. Ylivoimaiset ominaisuudet kuorman kantavuudessa yhdistettynä veneen vakauteen vesillä tekevät kumiveneestä juuri veneen, jolla voi turvallisesti harrastaa ja tutkia saaristoa ja vesireittejä. Isomman veneen jollana ja lasten veneilyn opettelussa sekä kilpailujen turvaveneinä kumiveneet ovat osoittaneet ylivoimaiset ominaisuutensa.

Käytetyn kumiveneen osto – yhteenveto – älä osta jos:

• Veneen ponttoni vuotaa. Selvitä aina ensin, mistä se johtuu
• Ponttonia on paljon paikkailtu, varsinkin jos paikkoja on päällekkäin. Se kertoo, että amatööri on ollut asialla ja paikat kuitenkin vuotavat tai irtoavat.
• Jos ponttonin pinta on halkeillut ja materiaali on haurasta. Materiaalin ominaisuudet ovat menneet, eikä niitä pysty palauttamaan.
• Jos ponttonin on väri ja pintaa kulunut niin, että kudos näkyy.
• Jos pinta on tahmea. Venettä ei enää pysty pelastamaan.
• Veneen valmistaja on tuntematon, eikä sille ole maahantuojaa.
• Veneen peräpeilissä ei ole tunnistetietoja ja alkuperä tuntematon.
• Veneen peräpeili lähes irti. Se on todennäköisesti silloin myös mätä.
• Veneestä puuttuvat tiedot täyttöpaineesta, moottoritehosta ja kuormasta.