Lujitemuoviveneen korjauksessa käytettävät aineet
Pintavärit
Gelcoat on muotissa tehdyn veneen pintaväri. Se maalataan muottiin ensimmäiseksi ja se jää ulkopinnaltaan tahmeaksi, joten muottia vasten muodostuu kova ja kuiva pinta. Tarkoitus on, että gelcoatin päälle laminoidaan lujitekerrokset. Topcoat on gelcoatia, johon on lisätty parafiinia. Parafiini saa aikaan ohuen kalvon gelcoatin pinnalle, jolloin se kovettuu pintakuivaksi. Topcoatilla maalataan valmis laminaatti, jolloin saadaan kuiva, paksu pinta, joka on helppo pitää puhtaana. Topcoat suojaa laminaattia myös kosteudelta.
Sekä gelcoatiin että topcoatiin lisätään ja sekoitetaan kovettajaa ohjeen mukaan, yleensä noin 2%. Oikean värisävyn löytäminen voi olla työlästä. Eri gelcoat-värisävyjä voidaan sekoittaa keskenään.
Hartsit
Ortoftaalihartsi – on yleisin ja halvin polyesterihartsi. Liuote on styreeni. Kovettaja annostellaan ohjeen mukaan.
Isoftaalihartsi – kestää ortoftaalihartsia huomattavasti paremmin vettä ja kemikaaleja. Selvästi lujempaa ja mekaanisesti kestävämpää kuin ortoftaalihartsi. Liuote on styreeni. Hyvä hartsi korjauksiin. Kovettaja annostellaan ohjeen mukaan.
Vinyylihartsi – on käytännössä vinyyliesteriepoksihartsi. Ylivoimainen kemiallisilta ja mekaanisilta ominaisuuksiltaan. On selvästi kalliimpaan kuin edelliset hartsit. Tällä hartsilla saavutetaan erinomaisia tuloksia vaativissa ratkaisuissa. Useimmiten käytetään juuri määrättyjä kovettajia ja lämpökäsittelyä valmistajan ohjeen mukaan. Liuote on styreeni.
Yhteistä näille edellä mainituille laminointihartseille on, ne saattavat sisältää jonkun verran parafiinia. Jos kovettunut pinta on jatkolaminointia ajatellen tullut pintakuivaksi, pinta on ehdottomasti karhennettava ennen seuraavaa laminointia.
Epoksihartsit – tarjolla on suuri määrä juuri tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia hartseja. Hartsit ovat selvästi kalliimpia kuin styreenipohjaiset hartsit. Näillä hartseilla saavutetaan parhaat lujuusominaisuudet. Epoksivalmisteiset tuotteet on aina maalattava huolellisesti, ettei auringon UV-valo pääse heikentämään tuotetta. Epoksihartseille on omat kovettajat ja niiden sekoitussuhdetta on EHDOTTOMASTI noudatettava. Muuten jompaa kumpaa ainetta jää yli ja lopputulos ei ole se mitä odotetaan.
Nyrkkisääntö:
Epoksilla voi korjata polyesteriveneitä, mutta yleisesti ei päinvastoin.
Aineiden säilyvyys on rajallinen ja niiden hävittäminen on tapahduttava annettujen määräysten mukaisesti.
Varoitus: Hartsissa oleva styreeni on ärsyttävä aine ja kovettajat ovat syövyttäviä. Epoksin kovettaja on iholle erittäin allergisoivaa!
Suojaimia tulee käyttää, silmät tulee suojata sivuilta ja päältä suojaavilla laseilla, kädet suojataan kemiallisesti kestävillä hansikkailla ja hengitys sellaisella suojaimella, jossa on riittävä liuotekaasujen esto. Paras hengityssuojainen on sellainen, jossa on kuminen kasvo-osa ja suodatinkyky sekä liuottimille että pölylle. Kertakäyttöinen paperinen pölysuojain ei ole riittävä suojain.
Lujitteet: Yleisimmät lujitteet ovat lasikuitu, hiilikuitu sekä aramidikuitu (Kevlar) eri muodoissaan. Lisäksi on myös näiden yhdistelmiä, jotka ovat vain tiettyihin tarkoituksiin soveltuvia. Ohuet kuidut kootaan eri painoisiksi kimpuiksi. Näistä voidaan jatkojalostaa monenlaisia kankaita tai kudoksia sekä hyvin raskaita roving-kudoksia.
Lujitelangasta voidaan valmistaa juuri tiettyyn tarkoitukseen soveltuvia, kerroksittain päällekkäin eri suuntiin ommeltuja tuotteita, esimerkiksi: yhdensuuntaiskuitu UD, biaksaalikuitu BX+45-45° jne. Kerroksia voidaan lisätä mutta samalla kankaista tulee jäykkiä ja niiden mukautuvaisuus muotoihin heikkenee. Useasti kannattaa käyttää vain yhteen tai kahteen suuntaan aseteltuja lujitteita ja leikata itse kerroksia, jotka laminoidaan juuri haluttuihin suuntiin.
Hyvin paljon käytetty on lasikuitumatto, CSM. Tätä löytyy hyvin eri neliöpainoisena ja eri tavalla käsiteltynä. Lasikuitumatto on mekaanisesti heikoin lujite, mutta on hyvin käyttökelpoinen mukautuvaisuutensa puolesta. Lasikuitumatto ei yleensä sovellu käytettäväksi epoksin kanssa.